Varjakassa

Sumuisen aamun taivaltajat

Koska kiipeilyporukka on jossain Korolla jumissa köysien ja hakkujen kanssa, päätti ryhmä lumikenkä napata huvilan alle ja suunnata Varjakan saareen. Koska kerho on jakautuneena otettiin muutama oma ja naapurin lapsi vahvistamaan kerhon jälkien jättö kykyä. Pitihän meillä olla joku jotosta tekemässä.

Jotoksen tekijä.

Satamassa jalkauduimme lumikenkien päälle, muutama pilkkimies oli ehtinyt ennen meitä jäälle tekemään reikiä. Lämpötilan muutoksesta johtuen niistä nousi jäälle vettä, onneksi pienimmät kulkijat olivat sen verran keveitä ettei vesi noussut lumen läpi heidän kävellessään märkien kohtien yli. Toisin oli niillä kaksitahtimoottoreilla varustautuneilla luonnonrauhan rikkojilla, kelkat ryömivät yllättävän syvässä välillä lennättäen jäistä vettä ympäriinsä.
Saaressa piti tietenkin käydä loggaamassa jäsen F:lle vielä hakematon rasia, samalla muu porukka tallusteli tehden harhautuksia seuraavien etsintöjä hankaloittamaan. Aluella vaikutti siltä että rakennusten kunnostusta olisi suoritettu viime vuoden aikana jälleen, harmillista jos nuo kauniit rakennukset pääsevät häviämään vieden mukanaan ison osan historiaa.

Jäsen F purkilla?

Varjakan paloasemalta suuntasimme kohden akionlahden lintutornia, emme sinne koskaan päässeet koska rannassa näkyi sen verran sankka ryteikkö ettemme lähteneet edes yrittämään siitä läpi. Muutimme suunnan kohden satamaa ja siellä odottavaa huvilaa, lasten kanssa tämä taisi olla varsin hyvä vaihtoehto. Saimme syödä pöydän ääressä, kuumaa juomaa, kaasulla lämmitettyjä makkaroita ja muita herkkuja joita kaapeista löytyi.
Kiitos lumikenkä ryhmälle joka osallistui tähän seikkailuun. Kotiin palattuamme poika rakensi olohuoneeseen raketin, itse yritin ottaa omilla konsteilla yhteyttä vierailijoihin.