perjantai 16. syyskuuta 2011

Ensimmäiset Yllärit saatiin ajettua


Yllärit starttasivat tarkasta nauriista huolimatta hieman aiottua myöhemmin. Reilusti porukka jaksoi odottaa vielä viimeistenkin matkalle lähtijöiden saapumista viivalle. Alkuperäisenä suunnitelmana oli käyttää startissa yhdistelmää jonka perässä poika olisi antanut äänimerkin lähtöluvasta. Muuttujien maailmassa hoidin itse lähettäjän virkaa vetäen porukkaa ensin muutaman kierroksen tornin ympäri.
Merkistä porukka poistui paikalta kuin yhteistuumin kohden ensimmäistä rastia. Px taisi spurtata nopeimmin eivätkä muut nähneet hänestä enää muuta kuin kaukaisuuteen katoavan selän. Hissukseen pakattiin kamat kasaan ja siirryttiin seuraamaan kiipeilyrastia Linnansaareen, ensimmäinen kisaaja olikin ehtinyt jo paikalle suorittamaan annettuja tehtäviä. Hetken päästä muitakin saapui paikalle roikkumaan narun jatkoksi.
Hetki seurattiin Mikan kanssa touhua ja todettiin rastin toimivan. Suunnattiin seuraavaksi pientä mutkaa ajaen kohti toista pakollista rastia, yliopistolle kasvien tunnistukseen. Välipisteellä päästiin nauttimaan omenoita, keksejä, kahvia ja mehua. Täällä px oli jo ehtinyt piipahtaa jatkaen matkaa varsin nopeasti. Viiden kasvin tunnistus tehtävässä parhaat pisteet sai polkupyörien kasaukseen erikoistunut kaveri tunnistaen kolme lajia. Rahapuu taisi olla parhaiten tunnistettu kasvi, mutta mustasilmäistä Susannaa ei kukaan tunnistanut.
Muutama rasti tuotti reitillä ongelmia. Hietasaaren rasti toimitettiin paikoilleen samana iltapäivänä, mutta ehti kadota ennen suunnistajien paikalle ehtimistä. Pari muuta rastia olivat geokätköilijöille tuttua kauraa mutta työllistivät pyörälijöitä hieman enemmän. Eihän kaikki tieto voi olla suoraan näkösällä. Vastapainoksi yhdellä rastilla ei tainnut käydä kukaan, silti sieltä saatiin paljon oikeita vastauksia.   
Reitille starttasi yhdeksän iloista veikkoa, osa keveämmällä ja osa painavammalla kalustolla. Raskainta kalustoa olivat Demot joilla reitille lähdettiin. Muutaman kalustovaurion jälkeen pojat huomasivat että alamäkijopot on parempi siirtää autolla… hmmm. Maaliin pojat kuitenkin pääsivät.
Maalissa oli sitten tarjolla saunomista, ruokaa ja juomaa sai kabinettiin tilata vapaasti. Saatiin viettää mukava ilta laskien pisteitä kilpailijoille ja jutustella samalla mukavia. Lopulta järjestys saatiin selville ja px kruunattiin ylivoimaiseksi voittajaksi, muiden tilojen suhteen olikin sitten hieman tiukempaa. Alamäkipojat jäivät lopulta viimeisiksi kalusto ongelmien takia, vaikka pääsivät taipaleelle reilussa pistejohdossa.
Mukava tätä tapahtumaa oli loppukesän aikana suunnitella ja tehdä, kilometrejä kertyi ympäri kaupunkia ajellessa monen sadan kilometrin verran. Pitää todeta ettei noin paljoa olisi välttämättä tarvinnut ajaa, mutta kun ei sitä osaa paikoillaankaan olla ja johonkin päin niitä lenkkejä on tehtävä. Lopuksi kaikille mukana olleille ISO KIITOS.