Yllärit starttasivat tarkasta nauriista huolimatta hieman
aiottua myöhemmin. Reilusti porukka jaksoi odottaa vielä viimeistenkin matkalle
lähtijöiden saapumista viivalle. Alkuperäisenä suunnitelmana oli käyttää
startissa yhdistelmää jonka perässä poika olisi antanut äänimerkin
lähtöluvasta. Muuttujien maailmassa hoidin itse lähettäjän virkaa vetäen
porukkaa ensin muutaman kierroksen tornin ympäri.
Merkistä porukka poistui paikalta kuin yhteistuumin kohden
ensimmäistä rastia. Px taisi spurtata nopeimmin eivätkä muut nähneet hänestä
enää muuta kuin kaukaisuuteen katoavan selän. Hissukseen pakattiin kamat kasaan
ja siirryttiin seuraamaan kiipeilyrastia Linnansaareen, ensimmäinen kisaaja
olikin ehtinyt jo paikalle suorittamaan annettuja tehtäviä. Hetken päästä
muitakin saapui paikalle roikkumaan narun jatkoksi.
Hetki seurattiin Mikan kanssa touhua ja todettiin rastin
toimivan. Suunnattiin seuraavaksi pientä mutkaa ajaen kohti toista pakollista
rastia, yliopistolle kasvien tunnistukseen. Välipisteellä päästiin nauttimaan
omenoita, keksejä, kahvia ja mehua. Täällä px oli jo ehtinyt piipahtaa jatkaen
matkaa varsin nopeasti. Viiden kasvin tunnistus tehtävässä parhaat pisteet sai
polkupyörien kasaukseen erikoistunut kaveri tunnistaen kolme lajia. Rahapuu
taisi olla parhaiten tunnistettu kasvi, mutta mustasilmäistä Susannaa ei kukaan
tunnistanut.
Muutama rasti tuotti reitillä ongelmia. Hietasaaren rasti toimitettiin
paikoilleen samana iltapäivänä, mutta ehti kadota ennen suunnistajien paikalle
ehtimistä. Pari muuta rastia olivat geokätköilijöille tuttua kauraa mutta
työllistivät pyörälijöitä hieman enemmän. Eihän kaikki tieto voi olla suoraan
näkösällä. Vastapainoksi yhdellä rastilla ei tainnut käydä kukaan, silti sieltä
saatiin paljon oikeita vastauksia.
Reitille starttasi yhdeksän iloista veikkoa, osa keveämmällä
ja osa painavammalla kalustolla. Raskainta kalustoa olivat Demot joilla
reitille lähdettiin. Muutaman kalustovaurion jälkeen pojat huomasivat että
alamäkijopot on parempi siirtää autolla… hmmm. Maaliin pojat kuitenkin
pääsivät.
Maalissa oli sitten tarjolla saunomista, ruokaa ja juomaa
sai kabinettiin tilata vapaasti. Saatiin viettää mukava ilta laskien pisteitä
kilpailijoille ja jutustella samalla mukavia. Lopulta järjestys saatiin
selville ja px kruunattiin ylivoimaiseksi voittajaksi, muiden tilojen suhteen
olikin sitten hieman tiukempaa. Alamäkipojat jäivät lopulta viimeisiksi kalusto
ongelmien takia, vaikka pääsivät taipaleelle reilussa pistejohdossa.
Mukava tätä tapahtumaa oli loppukesän aikana suunnitella ja
tehdä, kilometrejä kertyi ympäri kaupunkia ajellessa monen sadan kilometrin
verran. Pitää todeta ettei noin paljoa olisi välttämättä tarvinnut ajaa, mutta
kun ei sitä osaa paikoillaankaan olla ja johonkin päin niitä lenkkejä on
tehtävä. Lopuksi kaikille mukana olleille ISO KIITOS.