Kolme pikku tarinaa...

Tarina nro yksi: Varis istui puussa mitään tekemättä koko päivän.

Pieni jänis näki variksen ja kysyi siltä: Voisinko minäkin istuskella paikallani koko päivän tekemättä mitään? Varis vastasi: - Varmasti voit! Joten niinpä jänis istui maassa koko päivän paikallaan tekemättä mitään. Yhtäkkiä kettu hypähtää paikalle ja syö jäniksen.

Tarinan opetus: Jos aiot istua koko päivän tekemättä mitään, sinun pitää istua hyvin korkealla pallilla.

********

Tarina nro kaksi: Kalkkuna jutteli härän kanssa: Haluaisin lentää puun

latvaan, mutta minä en jaksa lentää niin korkealle. Härkä sanoi: Mikset popsi minun kikkareitani, ne ovat täynnä kuitua ja antavat sinulle energiaa. Kalkkuna alkoi heti niitä napsia. Se sai pian voimaa lentää alimmalle oksalle. Pian muutaman päivän popsimisen jälkeen se oli valmis lentämään puunlatvaan. Sieltä sen kuitenkin näki maajussin, joka heti ampui kalkkunan alas puusta. 

Tarinan opetus: Paskan jauhaminen voi saada sinut korkealle, muttei pidä sinua siellä kauaa.

********

Tarina nro kolme: Pikku lintu lensi etelään talveksi. Oli jo kylmä ja

linnun Siivet kangistuivat ja se putosi maahan pellolle. Kun se makasi siellä, paikalle tuli lehmä joka pudotti läjän sontaa sen päälle. Lanta oli pehmoista ja lämmintä ja virvoitti pikkulinnun. Lintu nautiskeli ihanasta lämmöstä onnellisena ja alkoi ilosta visertää.

Ohikulkeva kissa kuuli viserryksen ja lähti tutkimaan mistä ääni

tulee. Se löysi linnun, kaivoi sen esiin lannasta ja napsi suuhunsa!

********

Tarinan opetukset:

A) Eivät kaikki, jotka heittävät paskaa niskaasi, ole vihollisiasi.

B) Eivät kaikki, jotka kaivavat sinut ylös paskasta, ole ystäviäsi.

C) Kun on lämmin ja hyvä olla, parasta on pitää turpa kiinni!

Jääkiipeilykurssi Korolla

Puokkarilta lähdettiin perjantaina töiden jälkeen. Kolme autoa ja kymmenen ihmistä, joista oli kaksi ohjaajaa ja kahdeksan kurssilaista.

Meni melkko myöhäiseen että saavuimme perille. Villipohjolan Piippukota toimi reissun ajan meidän majapaikkana. Ahdashan se oli 10 ihmiselle kun kodan pinta-ala oli 20m2 ja se oli varsinaisesti viidelle ihmiselle. Puolet porukasta nukkui lattialla. Kota oli kuitenkin lämmin, jopa liiankin lämmin kun piti hieman tulta kaminassa. Yöllä ei tarvinut tulta pitää ja silti makuupussi tuntui hienman turhankin lämpimälle. Pussin vetoketjua ei voinut pitää kumpanakaan yönä kiinni.

Ilmat suosi kiipeilyä, vajaa -10 astetta pakkasta ja pilvipouta. Kurssi saatiin siis pitää säiden puolesta ihanteellisissa olosuhteissa. Mutta jääkiipeily on raskasta hommaa, siihen kun lisätään mäkiset siirtymät raskaiden kantamusten kanssa niin viikonloppu oli raskas. Reilukerhossa meillä on mailman huipputason valmentaja mutta silti opeteltavaa tuli ja varsinkin tekniikan osalta harjoittelua tarvitaan vielä paljon.

Raskaan viikonlopun jälkeen oli kiva lähteä kotiin. Kurssista teki onnistuneen meitä suosivat säät ja rautaisen osamiset omaavat ohjaajat. Miten paljon meillä olisikaan ollut opeteltavaa kun kiusattiin ensimmäisen päivän jälkeen ohjaajia ettei niillä ole enää toiselle päivälle mitään kerrottavaa, kyllä oli :)

Varjakassa

Sumuisen aamun taivaltajat

Koska kiipeilyporukka on jossain Korolla jumissa köysien ja hakkujen kanssa, päätti ryhmä lumikenkä napata huvilan alle ja suunnata Varjakan saareen. Koska kerho on jakautuneena otettiin muutama oma ja naapurin lapsi vahvistamaan kerhon jälkien jättö kykyä. Pitihän meillä olla joku jotosta tekemässä.

Jotoksen tekijä.

Satamassa jalkauduimme lumikenkien päälle, muutama pilkkimies oli ehtinyt ennen meitä jäälle tekemään reikiä. Lämpötilan muutoksesta johtuen niistä nousi jäälle vettä, onneksi pienimmät kulkijat olivat sen verran keveitä ettei vesi noussut lumen läpi heidän kävellessään märkien kohtien yli. Toisin oli niillä kaksitahtimoottoreilla varustautuneilla luonnonrauhan rikkojilla, kelkat ryömivät yllättävän syvässä välillä lennättäen jäistä vettä ympäriinsä.
Saaressa piti tietenkin käydä loggaamassa jäsen F:lle vielä hakematon rasia, samalla muu porukka tallusteli tehden harhautuksia seuraavien etsintöjä hankaloittamaan. Aluella vaikutti siltä että rakennusten kunnostusta olisi suoritettu viime vuoden aikana jälleen, harmillista jos nuo kauniit rakennukset pääsevät häviämään vieden mukanaan ison osan historiaa.

Jäsen F purkilla?

Varjakan paloasemalta suuntasimme kohden akionlahden lintutornia, emme sinne koskaan päässeet koska rannassa näkyi sen verran sankka ryteikkö ettemme lähteneet edes yrittämään siitä läpi. Muutimme suunnan kohden satamaa ja siellä odottavaa huvilaa, lasten kanssa tämä taisi olla varsin hyvä vaihtoehto. Saimme syödä pöydän ääressä, kuumaa juomaa, kaasulla lämmitettyjä makkaroita ja muita herkkuja joita kaapeista löytyi.
Kiitos lumikenkä ryhmälle joka osallistui tähän seikkailuun. Kotiin palattuamme poika rakensi olohuoneeseen raketin, itse yritin ottaa omilla konsteilla yhteyttä vierailijoihin.

Kerho jakautuu ympäri suomee

Viikonloppu on kerhon osalta säpinää täynnä. Porukka jakautuu kahteen osaan, toiset menee jojoileen ja toiset jää kaupunkiin harrastaan jotain muuta.
Omaa kalustoa on tullut päiviteltyä jonkin verran ajatellen tulevaa kesää, maasturi menee vielä ketjun vaihtoon. Jonkin verran on metalli venynyt ja uutta vetolaitetta asennetaan tulevan viikon aikana paikoilleen. Sinkula projekti etenee ja osia on jälleen saatu lisää, karsean väriset vihreät kumit olivat sen verran hintavat että tyydyn edukkaampaan punaiseen takakumiin spessulta. Hybridi odottelee jo valmiina tuolla varastossa kesäkelejä.
Tänään Höyhtyältä jäi alennusmyynnistä ajotakki reppuun, jospa sillä tarkenisi polkea nuo kevään rapakelit. Lapun mukaan sadetakki mutta eiköhän tuolla tarkene kun laittaa alle hieman lämmintä.
Toivottaa kerholaisille liikunnan täyteistä viikonloppua.

Kallioparkin puolesta

Olishan se hienoa kun Oulussa olisi kallioparkki. Ihmiset saisivat pysäköidä autonsa lämpimään kallion sisään. Melkoisella varmuudella niitä paikkoja ei tukittaisi ainakaan lumella. Pieni epäilys vaan herää, että miten kyvyt riittää kalloin louhintaan kun tuo lumen louhinta näkyy olevan ylivoimaisen vaikeaa. Samat lumikasat on kadunvarressa viikosta toiseen ja ainoa mitä niille tapahtuu, on kasvaminen lumisateen jälkeen. Onkohan lumi niin vaikeaa louhittavaa ettei sitä kannata edes yrittää viedä pois. Eikö kallio ole vielä vaikeampaa, kovempaa ja painavampaa? Paitsi että Oulussa taitaa olla kallio pehmeää. Ainakin paikoin Oulun seudulla on hyvin pehmeää maata ja se on varmasti helppoa kaivaa. Onko se vielä helpompaa kun lumi? En osaa sanoa mutta monissa paikoissa käytetään tastä kalliolajikkeesta nimitystä suo.

Mitä annettavaa Oululla olisi?
Tuo Kalevan juttu hieman ihmetyttää. Missä Oululaiset voisivat pääkaupunkia auttaa? Hyvä se oli elvistellä siinä vaiheessa kun lunta meillä oli satanut muutama sentti. Vielä ollaan kaukana niistä lumimääristä mitä pääkaupunkiseudulla on satanut ja kadut on onnistuttu tukkia lumella. Risteyksien näkyvyys on saatu peitettyä. Taitaa olla parempi ettei lähdetä sotkemaan Helsinkiin liikennettä.

Kuolemattomia logituksia käyttäjältä z

Näin käy kun lähtee pikkujouluista liian aikaisten kotiin.

Dajaqin kanssa pikkujoulun vietosta taksilla kotiinpäin ajellessa päätettiin koukata tää uus purkki. oikea geps ja taskulamppu puuttu matkasta mutta taksissa olis lamppu löytynyt, sen verran kysyttiin kuskilta. Eipä lamppua tarvittu kun taksi pysähtyi kännykkä navikaattorin mukaan metrinpäähän purkista ja Dajaq tietenkin oli paremmalla puolella ja ehti hakea purkin ennenkun minä ehdin edes kunnolla perään. Turhaan nousin takapenkiltä.... Mää sain kunnian raapustaa nimet lokivihkoon lämpimän taksin takapenkillä istuen :) Kiitos kätköstä

Missä vaiheessa logiraattori teksti muuttuu todeksi?

Heti aluksi onnistuin astumaan johonkin hetteiköön huomatakseni, ettei goretex-lenkkareiden vedenpitävyys aivan kumisaappaan tasolle yllä. Ilma oli kuin morsian. Edelläni kulki jästipariskunta ja jouduin odottelemaan hetken kun he ihailivat maisemia juuri nollapisteen tuntumassa. Eivät onneksi kauaa viihtyneet. Etsinnät menivät nappiin ja purkki oli käsissä reippaasti. Kylläpä saa olla ihminen laiska kun ei jaksa edes kunnolla mäkeä kiivetä. No sainpahan kuitenkin nimeni paperiin. Hieman naamioitu nojailu purkin palautuksen yhteydessä varmaan riitti hämäämään jästit. Otin kynän, jätin käytetyn bussilipun..... Autolle palatessa koukkasin vielä Real Dealin kautta, myyjä kasas siinä mun odotellessa osista skeittilaudan. Ihan siistin näkönen siitä tuli. En uskaltanut vielä kokeilla pysyskö sen päällä yhtään. Kanniskelin sitä olalla autolle ja olihan geomyyrät isästä ylpeitä. TFTC.

Tästä voisivat tietämättömät tehdä virheellisiä päätelmiä retkestä

Reilukerho houkutteli taas jonnekkin lumikenkäkätkölle. Lupasin vielä heikkona hetkenä että minun autonkuljettaja voisi heittää meidät autolla kätkön tuntumaan, mistä sitten läpsyteltäs purkille. Aamulla pakkasmittaria vilkaistessa huomasin järkyttävän pakkaslukeman.... äkkiä peiton alle takaisin ja toivoin että kaikki muutkin tekevät samoin. Eipä auttanut, viestiä alkoi tulla että joko lähdetään :o Eihän mulla lauantaina oo mitään autonkuljettajaa joten jouduin itse kuljettajan hommiin hirveellä kiireellä. Onneksi kyytiläiset sentään tiesi kertoa mihin ollaan menossa, joten ei eksytty ihan alkuun mihinkään. Reilukerhon toinen puolikas oli jo pistämässä lumikenkiä jalkaan kun saavuttiin kohdalle mistä ei geomobiililla enää päässyt eteenpäin. Eilolma antoi naatit mihin oltiin menossa ja järkytys oli hirvittävä, 3km matkaa merenjäätä pitkin -25 asteen pakkasessa. Harmittelin etten ollut aamulla enempää myöhässä ja jäänyt koko reissulta pois. Matka eteni hitaasti saarta kohti ja tuntui ettei saari lähentynyt silti yhtään. Hikisen urakan jälkeen saavuttiin lähelle nollapistettä ja etsin innoissaan nollakohtaa. Eilolma huutelee ettei koodinaatteja kannata kattoa kun ne on vaan "sinne päin". Vielä kun kuului perään "voihan olla että tää on väärä saarikin", mielessäni lisäsin Eilolman nimen eräälle listalle ylimmäksi ja lähdin suorittamaan toimenpiteitä. Onneksi lumikengillä ei lähdetä liikkeelle salaman nopeasti mutta Eilolma taikoi purkin käsiinsä juuri viime hetkillä ennen kuin ehdin järjestää todellisen meripelastustehtävän paikalliselle Sepe helikopterille. Muka vitsi... oikeastaan huono vitsi tai jopa äärimmäisen huono. Siitä lähdettiin purkin lokkaamisen jälkeen syömään eväitä, vielä meni tee väärään kurkkuun edellisen kiihtymisen jälkeen. Paluumatka meni murjottaessa ja autolle päästessä päätinkin lähteä välittömästi kotiin, onneksi olin itse kuskina. Joutuipa mun kyydillä tulleet muutkin jättämään seuraavana hakuvuorossa olleet purkit tältä päivää hakematta. Kiitos kaikille seurasta ja kätköntekijälle mukavasta purkista. PS ollaan me taas Eilolman kanssa ekaks parhaat kaverit :)

KiipeilyKerho kokoontuu tornilla

Kerholaiset harrastaa milloin mitäkin. Tänään oli vuorossa jääkiipeilyä tornilla. Rankkaa homma.

Ratkottiin Meripelastustehtävät

Reilukerho sopi retkestä lumikengillä viikonlopuksi. Koska kohde oli vielä hieman auki piti ottaa kynä kauniiseen käteen ja alkaa ratkomaan nuo meripelastustehtävät jotta porukalla olisi suunta mihin matkata tossuilla. Koska kyseessä on reilukerho homma etenee kuten aina, reilusti ratkotaan mysteeri ja käydään porukalla loggaamassa mahdollisimman pienillä hiilijalanjäljillä. Hiilikuorman pienentämiseksi emme sytyttäneet nuotiota tällä reissulla ollenkaan.
Reilukerho autoutui aamulla reilun 20° pakkaseen ja suuntasi Virpiniemen kautta kohti Kropsua. Tällä kertaa päätimme olla sen verran reiluja ettemme lähtenee ajelemaan koppimopoilla yksityistietä jolla ajo oli kielletty liikennemerkein. Itseä kummastutti millä olivat tien auranneet mökeille ja miksi jollei sillä merkkien mukaan saanut ajaa moottoriajoneuvolla.
Alkumatkalla hämäsimme seuraajia hieman ja jokainen teki omaa jotosta jäälle, pian kuitenkin olimme jono muodostelmassa ja matka taittui niin lähellä näkyvää saarta. Saaren rannassa matkaa oletettuun paikkaan oli vielä viisisataa metriä, meripelastusseuraa meinattiin joutua vaivaamaan. Onneksi laskemani koorsinaatit osuivat oikeaan. Zkafe hieman säikähti kun kerroin etten ole ollenkaan varma kätkön koordinaateista, saatika siitä ollaanko edes oikeassa saaressa.  Meinasi olla reiluus ja kerho tiukilla siinä vaiheessa, onneksi seisoin sen verran suojaisessa paikassa eikä z:lla ollut sauvoja mukana. Purkkikin sattui sopivasti käteen selvästä paikasta pelastamaan tilannetta.

Suntudor tulossa Kropsuun

Paluumatka sujui purkin löytymisen ja teen juonnin jälkeen varsin mukavasti, hieman meinasti alkaa tuuli heräilemään tai sitten emme vain huomanneet sitä menomatkalla suunnasta johtuen. Lumikenkäilyyn aikaa kului noin 1:40 ja matkaa kertyi 6,73 kilometriä, ihan kelpo suoritus. Autoilla takaisin ollessa osa porukasta lähti kohti kotia ja muita harrasteita, toiset lähtivät tarkistamaan laskemamme koordinaatit sarjan muihin kätköihin.  Hyvin oli naatit laskettu, saatiin nimet logeihin nopeasti.
Kiitos mukana olleille pakkasesta piittaamattomille purkin jahtaajille, toivottavasti teillekin tuli reissussa hiki.

Jäätornilla kokeilemassa järkkäriä

Piti lähteä isälle näyttämään millainen on kaupunkilaisten jääkiipeilypaikka. Harmi ettei sattunut ketään kiipeilijää olemaan paikalla. Otettiin muutama kuva niin saa ihmetellä, tuleeko järjestelmä kameralla parempia kuvia kun pokkarilla.

Purkki suunnitteella

Alkas olla purkki valmiina ja kätkökuvauskin kirjoitettu. Enää tarttis heittää purkki sille kuuluvalle paikalle. Ettei reilukerholle tuu liian vaikea kätkö haettavaksi niin pistetään kuvakin purkista, pitää se kotikenttäetu järjestää. Reiluu.... Onhan se paikastakin ollut puhetta ettei tartte kun hälyn julkaisusta ja FTF lokkaus. Jos ihan rehellinen oon, niin ei haittais vaikka FTF menis jollekkin toiselle.

Ekat kilsat eilolmalle

Elämä on joskus niin kiireistä ettei tahdo keskittyä oikeisiin harrastuksiin, joutuu puhalteleen johonkin perkeleen pilliin luistimet jalassa jäällä. Anyway eilen ilmeistynyt jukivili 30 sarjan ensimmäinen purkki oli mysteerinä sellainen etten sitä paljoa ehtinyt ratkoa. Sen verran kuviosta ehti selvää ottaa että ratkaisun suuntaan oli jotain ideaa ehtinyt kehittyä. Ratkaisun avaimia muille kerholaisille ja itse jatkamaan muita harrasteita.

Reilukerhoa Pahkakoskella

Kotiuduttua chatissa olikin jaossa valmiit avaimet josta purkki löytyy, tosin kerholaisista vasta zkafe oli ehtinyt purkin ennen minua loggaamaan. Aamulla suuntasin rasialle heti kun oli saanut silmät auki ja vaatteet päälle, pyörähdin fxstb76:n pihassa menomatkalla mutkan. Huoneisto näytti niin pimeältä aamu seitsemältä etten viitsinyt alkaa kelloa soittelemaan. Purkin hakumatkalle kertyi kilometrejä reilut 12 eli vuosi on avattu loputakin.
Kotiin saavuttua edellä mainittu kaveri laitteli viestiä ja kyseli josko olin piipahtanut aamulla valaisemassa hänen makuuhuonettaan sinisellä valolla. Pakko oli tunnustaa ja kertoa että kannattaa spessun renkaan jättämää vanaa seurata, saattaa vaikka jokin kysymysmerkki ratketa. Niinhän siinä oli käynyt että oli osannut suunnistaa työmatkalla mutkan purnukalle jälkiä seuraten.
Vielä jos jostain onnistuisi löytämään tuohon onnikkaan jonkinlaisen vihjeen jolla sen aukoisi. Olis edes chekkeri niin voisi sitä pommittaa brutella ja löytää jonkin kuuman pisteen tai saisi vahvistusta etsintöihin purnukan paikasta. Miksi joidenkin pitää tehdä sellaisia mysteerejä joita ei voi normaali ihminen ratkaista?

Lumikenkäilyä Varjakassa

Sunnuntai ja tyhjä päivä kätköilykalenterissa, josta väistämättömästi seuraa kätköilyä jossakin. Eli aamulla vaan aikaisin (klo9) liikenteeseen yhdessä zkafen ja hänen puolisonsa kanssa ja suunta kohti Varjakkaa. Aamun siinä valjetessa lämmittelimme etsimällä Varjakan kartanon purnukan joka löytyi tovin hapuilun jälkeen. Sitten lumikengät jalkaan ja jäälle tallustelemaan aarresaarelle.

Vähän oli porukkaa liikenteessä, pari pilkkijää meidän lisäksemme. Kevyesti kulki askel ja eikä aikaakaan kun oltiin jo saaressa. Purkkiakaan ei tarvinnut turhaan etsiä, vaan se löytyi ensimmäisestä paikasta minkä tarkastin. Loggausten jälkeen ihailtiin hetki ympäristöä ennen kuin palattiin takaisin maihin nauttimaan lämmintä juomaa ja siitä muiden kätköjen pariin.

Uudenvuoden bileet

Itiqin kanssa sovittiin treffit uudelle Hopealusikka suussa purkille. Minä lokkasin purkin mutta Itiq jätti sen sen "parempaan päivään". Siitä lähdettiin katsomaan kaupunnin järjestämä ilotulitus. Matkassa oli vaimot ja meillä geomyyrätkin. Näyttävän ilotulituksen oli kaupunki järkännyt, pithän siitä joku kuvakin ottaa.

 Ilotulituksen jälkeen lähdettiin Eilolmalle uudenvuoden vaihtumista juhlimaan. Syötiin hyvin ja enimmäkseen juteltiin musaa kuunnellen. Kai siinä vähän jotain etanooliakin juotiin. Kiitos juhlien järjestäjille!