Dajaqin kanssa pikkujoulun vietosta taksilla kotiinpäin ajellessa päätettiin koukata tää uus purkki. oikea geps ja taskulamppu puuttu matkasta mutta taksissa olis lamppu löytynyt, sen verran kysyttiin kuskilta. Eipä lamppua tarvittu kun taksi pysähtyi kännykkä navikaattorin mukaan metrinpäähän purkista ja Dajaq tietenkin oli paremmalla puolella ja ehti hakea purkin ennenkun minä ehdin edes kunnolla perään. Turhaan nousin takapenkiltä.... Mää sain kunnian raapustaa nimet lokivihkoon lämpimän taksin takapenkillä istuen :) Kiitos kätköstä
Missä vaiheessa logiraattori teksti muuttuu todeksi?
Heti aluksi onnistuin astumaan johonkin hetteiköön huomatakseni, ettei goretex-lenkkareiden vedenpitävyys aivan kumisaappaan tasolle yllä. Ilma oli kuin morsian. Edelläni kulki jästipariskunta ja jouduin odottelemaan hetken kun he ihailivat maisemia juuri nollapisteen tuntumassa. Eivät onneksi kauaa viihtyneet. Etsinnät menivät nappiin ja purkki oli käsissä reippaasti. Kylläpä saa olla ihminen laiska kun ei jaksa edes kunnolla mäkeä kiivetä. No sainpahan kuitenkin nimeni paperiin. Hieman naamioitu nojailu purkin palautuksen yhteydessä varmaan riitti hämäämään jästit. Otin kynän, jätin käytetyn bussilipun..... Autolle palatessa koukkasin vielä Real Dealin kautta, myyjä kasas siinä mun odotellessa osista skeittilaudan. Ihan siistin näkönen siitä tuli. En uskaltanut vielä kokeilla pysyskö sen päällä yhtään. Kanniskelin sitä olalla autolle ja olihan geomyyrät isästä ylpeitä. TFTC.
Tästä voisivat tietämättömät tehdä virheellisiä päätelmiä retkestä
Reilukerho houkutteli taas jonnekkin lumikenkäkätkölle. Lupasin vielä heikkona hetkenä että minun autonkuljettaja voisi heittää meidät autolla kätkön tuntumaan, mistä sitten läpsyteltäs purkille. Aamulla pakkasmittaria vilkaistessa huomasin järkyttävän pakkaslukeman.... äkkiä peiton alle takaisin ja toivoin että kaikki muutkin tekevät samoin. Eipä auttanut, viestiä alkoi tulla että joko lähdetään :o Eihän mulla lauantaina oo mitään autonkuljettajaa joten jouduin itse kuljettajan hommiin hirveellä kiireellä. Onneksi kyytiläiset sentään tiesi kertoa mihin ollaan menossa, joten ei eksytty ihan alkuun mihinkään. Reilukerhon toinen puolikas oli jo pistämässä lumikenkiä jalkaan kun saavuttiin kohdalle mistä ei geomobiililla enää päässyt eteenpäin. Eilolma antoi naatit mihin oltiin menossa ja järkytys oli hirvittävä, 3km matkaa merenjäätä pitkin -25 asteen pakkasessa. Harmittelin etten ollut aamulla enempää myöhässä ja jäänyt koko reissulta pois. Matka eteni hitaasti saarta kohti ja tuntui ettei saari lähentynyt silti yhtään. Hikisen urakan jälkeen saavuttiin lähelle nollapistettä ja etsin innoissaan nollakohtaa. Eilolma huutelee ettei koodinaatteja kannata kattoa kun ne on vaan "sinne päin". Vielä kun kuului perään "voihan olla että tää on väärä saarikin", mielessäni lisäsin Eilolman nimen eräälle listalle ylimmäksi ja lähdin suorittamaan toimenpiteitä. Onneksi lumikengillä ei lähdetä liikkeelle salaman nopeasti mutta Eilolma taikoi purkin käsiinsä juuri viime hetkillä ennen kuin ehdin järjestää todellisen meripelastustehtävän paikalliselle Sepe helikopterille. Muka vitsi... oikeastaan huono vitsi tai jopa äärimmäisen huono. Siitä lähdettiin purkin lokkaamisen jälkeen syömään eväitä, vielä meni tee väärään kurkkuun edellisen kiihtymisen jälkeen. Paluumatka meni murjottaessa ja autolle päästessä päätinkin lähteä välittömästi kotiin, onneksi olin itse kuskina. Joutuipa mun kyydillä tulleet muutkin jättämään seuraavana hakuvuorossa olleet purkit tältä päivää hakematta. Kiitos kaikille seurasta ja kätköntekijälle mukavasta purkista. PS ollaan me taas Eilolman kanssa ekaks parhaat kaverit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti