Lumilautailua

Junnulle piti lumilauta ostaa. Ei pulkkamäkilaudalla kuulemma pytynyt tehdä hyppyjä eikä kunnolla laskea muutenkaan. Selvähän se on ettei 30e muovilauta ole tavalliset talvikengät jalassa yhtä hyvä kuin tuollainen rinteeseen tarkoitettu oikea lauta. Alkaahan tuo laskeminen sujua jo Auran majan mäessä. Kai se tarttee isompia mäkiä lähteä hakemaan. Mutta toi hyppyri sais jäädä vielä vähemmälle harjoittelulle, ensin pitäs oppia hallitsemaan lauta tasaista laskiessa.... mutta minkäs teet kun se pitää vaan mennä hyppiin.

Pakkaset hellittävät

Viikko meni vielä kohtuullisen kovassa kelissä jopoillessa, aamuisin lämpötilat pysyivät tiukasti alle -20°.  Aurinko alkaa lämmittämään jo kivasti ja pihalla seisoneen huvilan räystäällä roikkuvat jääpuikot kesän tulosta enteillen, iltapäivisin työmatkat ovat muuttuneet jo kohtuullisen mutkaisiksi.
Viikon jopoilut ovat olleet perinteistä töihin ja töistä takaisin, tosin polkuja on pitäny koluta mennen tullen kun ei malta pysyä kapealta uralta pois. Maanantaina löysin ihan työmatkan varrelta kivan uran jota voi päästellä työmatkalla. Tiistaina käytiin kaverin kanssa jopoilemassa illalla vielä toista tuntia pojan ollessa juhlistamassa päiväkotikolleegan vanhenemista.
Tilaisuus piti käyttää hyödyksi ja pakkasesta huolimatta kilometrejä kertyi kun kierreltiin Alppilan voimalinjan alustaa ja Pikisaarta rantoja myöden. Ehdittiin vielä käydä viemässä huoltoa kaivannut kätkörasia paikoilleen kaupungin keskustaan. Pakkanen ehti kiristyä lenkin aikana jonkin verran mutta siitä huolimatta parikymmentä kilometriä illalle.
Loppuviikko oli sitten  puhtaasti töihin ja töistä kotiin ajelua, ei mitään erikoisen mainittavia mutkia mihinkään päin. Perjantai aamuna tuli hieman enemmän koukittua ja nautittua poluista jotka vielä olivat auki, lauantaille oli luvassa lumisadetta joka luultavasti tukkisi polut. Onneksi narunjatkot jaksavat tamppauttaa palvelijoillaan hieman lumisempaakin maastoa.
Perjantaina juhlittiin tytön synttäreitä, töistä karkasin hieman aiemmin hakeakseni lahjan joka vielä odotti kaupassa. Se keikka ei mennyt ihan putkeen, ostokset valittuamme huomattiin ettei lompakko ole mukana joten piti hurauttaa autolla takaisin kotiin maksuvälineitä hakemaan. Onnistuttiin kuitenkin saamaan samat valitsemamme tuotteet vielä takaisin ja tyttö vaikutti tyytyväiseltä laitteeseen jolla pääsee vanhempien riemuksi jyräyttelemään poppia omassa huoneessa. Lahjasta johtuen poika sai myös itselleen soittimen ja esitteli sitä ylpeänä syntymäpäivävieraille, Röllin sydäntä ja Risto Räppääjää kuunneltiin moneen kertaan.
Viikonlopulle olisi vielä pari opintopäivää jäljellä, tottakai minun tuurilla on viikon parhaat kelit jopoilla koko viikon aikana. Nallikarin lumikylässä olisi tänään vielä cyclokisa, rataan ja lajiin olisi kiva käydä tutustumassa vaikkei cycloa omistakaan. Huomennakaan paikalle ei kerkeä kun koulutuksesta on singahdettava suoraan Oulunsalon perille pillisuussa puhkumaan.
Perjantaina oli tuomaroitavana kiva peli, samalla tuli treenattua hieman kahden tuomarin toimintaa kun kaukalossa oli kaksi seepraa yhtä aikaa. Kyllä se on helpompaa kun ehtii katsella hieman mitä selän takana tapahtuu, tuloksena paljon jäähyjä joista moni olisi jäänyt puhaltamatta ilman avustavaa silmäparia.

Bänditreenit

Maanantai ja se tietää bänditreenejä. Geomyyrä hoitaa soittamisen ja mulla on mahdollisuus kuunnella livemusaa :)

Jääkiipeilyä ja avantouintia

On mullakin reilut kaverit, ensin käytiin paleltumassa jäätornilla muutama tunti. Siis kiipeiltiin jäätä. Auringon paisteessa talvi näyttää kauniille mutta kun pakkasta on noin -15 niin kylmä tulee. Kiipeilyn jälkeen mentiin avantouinnille. Siellä ei kauaa viihdytty.

Naputellaan taas jotain ettei tarvi katsoa muuttumattomia sivuja

Kävin tänään katselemassa sitä kilometrikisa sivua, eivät ole vielä muuttaneet sivustoa, joten ilmoittautuminen alkanee hieman myöhemmin. Soittelin erikois hauen johtoryhmälle ja juttelin miten alustavasti sovittu special bike nimi on käytettävissä. Hyvin tuntui passaavan moinen juttu, hieman keskusteltiin jos hommaisivat porukalle yhdenmukaista ajopaitaa jopoiluun. Aika monta tuntia kuitenkin vietetään kesällä pyörän päällä, katsotaan nyt mitä saavat siellä päässä aikaan.

Joukkue tulee tänä vuonna muuttumaan hieman, muutenkin kuin nimenä. Tavoitteena on  viime vuotisen sijoituksen parantaminen, eli joukkueesta karsiutuvat pois ne jotka eivät lupaa ajaa joukkueelle kahta tuhatta kilometriä. Nimenä joukkueella tulee olemaan Special Bike, varsinkin nyt kun puolet reilukerhosta jo ajelee spessun vehkeillä.

Suunnitelmien selviäminen menee joka tapauksessa kevään puolelle, muuttohommat vievät oman aikansa. Tupareissa voisi olla hyvä aika keskustella aiheesta samalla kun syödään kakkua. Kalusto on itsellä aika hyvässä kunnossa, ovat pojat talven aikana saaneet käydä kaikkia kolmea jopoa läpi. Tänään töihin lähtiessä mietin jos hyppäisi nopean sinkulan selkään, järki kuitenkin voitti kun mietin iltapäivän lämpötilaa joka saa kaikki kadut liukkaiksi. Olisi luultavasti tarvittu sitä jäsen F:n tilaamaa ambulanssia.

Takaisin tullessa kävin sitten jopoilemassa Tahkiksella mutkan, piti se vale sitruunapuu käydä tutkimassa. Kulkija jäi sinne odottamaan seuraavaa etsijää. Nopeasti löydön jälkeen käänsin selän tuulelle ja huitaisin jopolla kotiin, parin metsäpolun kautta.

Ei sitten mitään järkee

Aamulla oli pakkasta -31.3... Sää ennuste lupaa koko viikolle yhtä kylmää. Jopoilu on vähän nihkeetä tuolla pakkasella. Työmatkalla keskinopeus oli jo alle 14km/h ja silti oli paita märkänä työpaikalle päästessä. Sen verran jäykkäksi on jopo päässyt, ettei se enää rullaa keveästi. Lisäksi vapaaratas temppuilee. Autoon ei vielä turvauduta :)

Ei sitten mitään asiaa

Reilukerhon viikko on, tai oikeastaan hieman pidempääkin on mennyt chattaillessa. On me jotain muutakin touhuttu, kuten kiipeilty ja jopoiltu. Sunnuntaina oltiin zkafen ja fxstb76:n kanssa lenkillä, siellä itselle taisi yrittää kimppuun pieni flunssan poikanen. Taudin oireista huolimatta olen kulkenut jopolla töihin, vaikka vaimo maanantaina yritti auton kyytiin houkutella.
Onneksi en moiseen hullutukseen lähtenyt niin sain omaan tahtiin ajella legendaaristen leikkipaikkojen kautta kotiin. Bonus purkki paukahti sitten sen verran kauas etten viitsinyt hakea samalla reissulla, oletin sieltäkin FTF:n menneen. Kapeka oli saanut Miisan kanssa illalla kunnian logata ensimmäisenä purkin löydetyksi, olipa itselle jotain haettavaa tälle aamua ja sain tyhjän päivän täytettyä.
Kulkijoita oli tuotu etelän maista enempikin kätkölle, nappasin niistä pari matkaan. Matkalaisilla näytti olevan kilpailu jonnekin Ruotsin puolelle, ajattelin jos Itiqille heitän kulkijat mukaan niin saavat jatkaa matkaa rinta rinnan kohti maalia. Omat matkalaiset tuntuvat katoavan maailman tuuliin, mistähän sekin johtuu. Olen tainnut laittaa viimeisen kolikkoni jo liikkeelle, miksi niitä suotta ostamaan kun porukat hukkaavat niitä urakalla. Ainoat kolikot jotka laitan eteenpäin ovat nuo merkkipaalukolikot jotka ovat tällä hetkellä minulla itsellä mukana tai tulossa jossain vaiheessa kiertoon.
Sunnuntain pakkaspyöräily antoi itselle kuitenkin uskoa siitä Tahkon kierrosta, jos talvella ajelee 30 kahteen tuntiin hikoilematta voi kesällä vetää Tahkon ympäri paita märkänä. Nyt on menossa jakso jonka aikana tarkkailen kroppaa ja ennen ilmoittautumista tehdään päätös luultavasti Tahkon kiertämisestä kahteen kertaan, eli luvassa on 120 kilometriä maastojopolla mäkisessä maastossa.